Tänään Oikeusministeriö julkaisi tutkimuksenäänestäjistä. Se toistaa aiempien tutkimusten tuloksia esimerkiksi ehdokkaista: Perussuomalaiset on keskustalaisin puolue, kyseenalaistaen eduskunnan istumajärjestyksen johdonmukaisuuden. Uusi käänne oli, että vasemmisto on punertunut.
Käytän alla asemointiin termejä äärivasemmisto, vasemmisto, keskusta, oikeisto ja äärioikeisto tutkimuksen skaalan mukaan.
Vasemmisto. Vasemmistoliiton kannattajat alkavat olla jo äärivasemmistolaisia ja ovat tutkimuksen mittareilla äärimielisin puolue vasemmisto-oikeisto-akselilla. Demarien valtavirta on siirtynyt keskustasta vasemmalle. Vertailuna on hyvä huomata, että 2003 puolueen kannattajakunta jakautui melko tasaisesti keskustan molemmin puolin, vasemmalle toki painottuen. Vastaavasti vihreät ovat olleet aiemmin selvästi keskustalainen, mutta nyt valtavirta asemoituu siitä vasemmalle.
Porvarien osalta nähdään, että kannattajat asemoituvat kahteen kohtaan: oikeistoon tai keskustaan. RKP, kristilliset ja kokoomuslaiset ovat selkeästi oikeistolaisia. Kristilliset ovat tätä tosin olleet vasta kevään vaaleista alkaen. Kokoomuksen kannattajakunnassa ei ole tapahtunut mitään, ellei hienoista katoa keskustassa sellaiseksi lasketa. Keskustalaiset ovat olleet melko tasaisesti sekä keskustalaisia, että oikeistolaisia. Hienoinen muutos tapahtui 2007, kun kannattajien valtavirran yleisimmäksi aatemaailmaksi tuli oikeistolaisuus, eikä keskustalaisuus.
Suurin osa puolueista on kaikonnut keskustasta ja siihen ollee yksi selkeä syy: Perussuomalaiset. Heidän yleisin aatemaailma on keskustalaisuus. Vuonna 2003 puolueella oli sen molemmin puolin tasaisesti kannatusta mutta vaali vaalin jälkeen oikeistolainen kannattajakunta on lisääntynyt ja keskusta-vasemmistolainen suhteessa vähentynyt. Silti kannattajakunta on kaikista eduskuntapuolueista keskustalaisin, elleivät demarit ole sitä hiukan enemmän mutta vasemmalla silti. Huomiolle pantavaa on, että puolueella on vähemmän kannattajia äärioikealla kuin Kokoomuksella ja saman verran kuin Keskustalla.
Make It The Finnish Way: keskustalaisin puolue äärioikealle
Kun nyt eduskunta nöyryytti itseään älyllisesti pakottamalla Perussuomalaiset oikeaan laitaan ja todellisesta elämästä vanhastaan tiedämme puolueen kannattajakunnan olevan keskustalaisin, lienee osuvin termi puolueen asemoitumiselle laitakeskusta. Termi on itsessään pöljä, mutta niin on eduskuntakin ideologisessa ja valtapoliittisessa öyhötyksessään. Muistuttakoon käsite puolueita Perussuomalaisten paikan pöljästä siirrosta.
Hymähdyksen siirtokohun aikoihin aiheutti perustelu siitä, että Pohjoismaiden Neuvostossa puolueen paikka on oikealla. Milloin jostain toissijaisesta ja puolituntemattomasta keskustelukerhosta on tullut eduskunnassa paikan määräävä organisaatio?
Epä-älyllinen oli myös perustelu siitä, että RKP halusi keskustaan. Se olisi ihan hyvin voinut keskustaan tulla ilman, että Perussuomalaiset siirretään laitaoikealle. Syy kikkailuun oli tietenkin se, että Kokoomus ei halunnut Suomen oikeistolaisimpana puolueena olla oikeimpana. Kun toteamme yltä RKP:n kannattajakunnan senkin oikeistolaiseksi, voimme katsoa, etteivät oikeat oikeistopuolueet halua olla oikealla vaan leikkiä olevansa keskustaa (mikä tekee touhusta yhä naurettavampaa pelleilyä).
Perussuomalaisten paikkaa äärioikealla perusteltiin myös sillä, että puolue kuului (vielä ennen EU-vaaleja) europarlamentissa konservatiivien eli Euroopan kokoomuslaisten ryhmään, joka puolestaan oli kristillisdemokraattien (EPP), jossa Kokoomus on, oikealla puolella. Eli aikoinaan Kokoomus on ängennyt itsensä Euroopan kristillisdemokraattien ryhmään EU-parlamentissa luultavasti vain siksi, että se on isompi kuin konservatiivien ryhmä. Tätä istumajärjestystä, mikä ei siis kuvaa Kokoomusta aatteellisesti, käytetään perusteluna työntää Perussuomalaiset laitaan. Huomiolle pantavaa on, ettei Perussuomalaisten silloinen konservatiivien ryhmä ollut äärioikealla parlamentissa vaan sieltä löytyi vielä irtolaisia ja kaksi muuta ryhmää.
Esitetyt perustelut eivät siis tukeneet pitävästi ajatusta siirtää Perussuomalaiset oikealle. Poliittisen historian professori Timo Soikkasen luonnehdinta on, että keskustassa on populistinen herravihalinja, joka omaksuu ajatuksia oikealta ja vasemmalta. Se auttaa ymmärtämään, miksi keskustaan syntyy yhä uudelleen protestipuolueita ja että miksi Perussuomalaiset ovat niin keskustalaisia. Ylipäätään ulkomaisten instituutioiden istumajärjestyksen vertaaminen Suomeen on vain tarkoitushakuista leikkimistä, koska suomalainen puoluekartta on omanlaisensa. Keskeinen ero moniin maihin on, että meillä on perinteisesti ollut suuri maaseudulta ponnistava keskustalainen puolue, eikä osin siitä samasta syystä kristillisdemokraateilla ole ollut merkittävää kannatusta. Uskovaisten merkittävästi kannattaman Keskustan aidoin paikka europarlamentissa olisi Kokoomuksen valloittama kristillisdemokraatit, eikä - varsin oudosti - liberaalien ryhmä. Huomaamme esimerkeistä, etteivät Kokoomuksen ja Keskustan paikat europarlamentissa ole järin johdonmukaisia, jolloin niihin vetoaminen ei senkään takia ole jalostavaa.
Yhtenä puolustuksena istumajärjestykseen oli, ettei se kuvaa poliittista asemoitumista nykypäivänä. Tästä seuraa vastakysymys, miksi sitten vaivautua ylipäätään muuttamaan sitä, jos sillä ei ole mitään merkitystä?
Mikä sitten voisi perustella Perussuomalaisten paikan äärioikealla? Jos jätetään televisiokuvanäkökulmat huomiotta, käytännössä on olemassa kaksi perustetta. Sillä paikalla vasemmisto voi ikään kuin virallistaa todellisuuden vastaisen mustamaalauskäsitteen Perussuomalaisista. Vasemmiston propagandan mielikuvat olivat siten vahvempia kuin todellisuus. Vasemmisto on haukkunut puoluetta äärioikeistolaiseksi (mikä itsessään on tieteellisesti virheellinen väittämä, koska äärioikeisto kapinoi demokratiaa vastaan) ja nyt vasemmisto sai haukkunsa muutettua muodollisesti todeksi. Toinen peruste on, että äärioikea katsotaan oikeistopopulistien paikaksi, historian vastaisesti tosin. Sen voi nähdä indikaationa kansallismielisyyden ja globalismin akselin vahvistumisesta ja että Kokoomus haluaisi täten olla globalistisempi. Monihan huomasi, että Antti Rinteen hallituksen tärkeimmät pyrkimykset ovat rajojemme ulkopuolella (Afrikka, ilmasto, EU). Tästä seuraa epävarmuus siitä, onko suomalaisten asia globalisteille lopulta niin tärkeää, kun kiehtova maailmakin olisi pelastettava. Kärjistäen: rikkaan maan köyhät eivät kiinnosta?
Miksi jauhaa vielä yhdestä istumajärjestyksestä? Tapaus on selkeimpiä konkreettisia esimerkkejä siitä, kuinka epäjohdonmukainen eduskunnan enemmistö halutessaan on, kun pinnallinen arvoposeeraus, valta ja vastustamisen halu ajavat sitä päätöksiin. Kun kerran näin, niin sitten voi käydä samoin toistekin. Eikä tämä ollut ensimmäinen kerta, SMP sai saman kohtelun. Se kannattaa muistaa.
Lisätty linkit ehdokkaista alkuun 16.7.2019 9:58
